Visual Novel - seikkailupelien uusi aikakausi? (Osa 1)

Samalla kun länsimainen klassinen point 'n click seikkailut elävät pienten yrittäjien ja harrastelijoiden varassa, niin kaukana idässä, nousevan auringon maassa tehdään visual noveleilla isoa bisnestä. Visual novelit ovat pysyneet pitkään japanilaisten pelaajien yksinoikeutena (itseasiassa Wille Wikipedian mukaan lähes 70% Japanin PC-peleistä ovat visual noveleja), mutta Nintendo DS:n suosion yhteydessä on ruvettu kokeilemaan niiden menekkiä Japanin ulkopuolella mm. Ace Attorney ja Professor Layton sarjojen avulla. Ne ovat saanneet hyvän vastaanoton, valtavan raha saaliin ja vankan fanikunnan (mm. Professor Layton sai useita palkintoja vuonna 2008).

Visual novel on seikkailupelien alalaji, jonka ominaispiirteisiin kuuluu nimensä mukaisesti kerronta. Visual novel pelit (jos osaa voi edes peleiksi kutsua) koostuvat pääosin grafiikasta (normaalisti anime-henkistä) ja tekstistä; tämän vuoksi visual noveleissa tarinan kerronta pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Visual novelit useasti mielletään "deittailupeleiksi" länsimaissa, eikä ihme sillä mm. DS:n julkaisun yhteydessä myyntiin tullut Sprung edusti tätä lajityyppiä. Sprung oli ihmeellinen myös siinä mielessä, että se oli eurooppalaista tuotantoa eikä siitä kukaan pitänyt, joten kyseinen peli ei ollut hyvää mainosta lajityypille.

Sitten se tapahtui;  2005 lokakuussa Yhdysvalloissa ja 2006 maaliskuussa Euroopassa tuli kauppoihin ensimmäinen Phoenix Wright: Ace Attorney DS:lle käännettynä. Alkujaan GBA:lla suurta suosiota saannut Ace Attorney sarja päätettiin kääntää DS:lle ja samalla julkaista länsimaissa, joissa peli osottautui hitiksi. Pelisarja sai samantien valtavan fanikunnan ja loi mahdollisuuden muille visual noveleille pärjätä länsimaisilla markkinoilla.

Pala lapsuutta: Crash Bandicoot

Aloitetaan uusi "Pala lapsuutta"-osio. Osion ideana on pelata uudestaan lapsena kokemiani pelejä tai ilmiöitä, ja verrata kokemuksia, että onko mikään muuttunut. Ensimmäisenä pelinä ensimmäinen Crash Bandicoot, koska siitä on jo 10 vuotta, kun viimeeksi näin edes tämän pelin.

Suhdettani ensimmäiseen Crash Bandicootiin voisi kutsua kaukoihastukseksi, sillä en ollut pelannut sitä koskaan lapsena, vaan olin vain seurannut sen pelaamista yhden päivän verran ahkerasti sivusta, ja tiesin jo silloin, että rakastin sitä. Vastaavasti sitten pelasin myöhemmin Crash Bandicoot 2:sta ja 3:sta, jotka olivat kanssa hyviä pelejä, mutta todella helppoja. Nyt 19 vuotiaana pelasin ensi kertaa ensimmäistä Crash Bandicootia ja huomasin, että en ollut ihastunut suotta.

Crash Bandicootissa on ihailtavaa se, että se on oikeasti vaikea. Yhtä vaikeaa tasoloikkaa en ole pelannut sitten Super Mario 3:n. Verrattuna jatko-osiin ensimmäinen peli oli VAIKEA! Olin pelannut vain jo muutaman saaren läpi ja peli meni siihen, että menetin jo kaikki elämät yhteen kenttään, yhtä vaikeita kenttiä tuli yksi toisensa perään.

Muistan kuinka joskus mietin, että onko tämä nyt Super Marion loppu, koska meillä oli nyt Super Bandicoot. Siihen aikaanhan oli Crash Bandicootin kilpailijana toinen kolmiulotteinen tasoloikka klassikko, Super Mario 64. Vaikka pelimedia piti Super Mario 64:sta merkittävämpänä, niin mielestäni Crash Bandicoot oli parempi, koska se onnistui yhdistämään vanhojen kaksiulotteisten tasoloikkien hyvät puolet ja siirtämään ne kolmiulotteiseen ympäristöön, missä minusta Super Mario 64 ei onnistunut. Oikestaan Super Mario 64 oli minusta tylsä, Crash ei.



Kun Tohtori Cortexia oli piesty jo kolmen pelin verran, niin yirtti Crash Marion tavoin uraa Karting autoilussa. Vaikka Crash oli Mariota parempi kolmiulotteisessa tasoloikinnassa, niin kyllä Mario oli huomattavasti parempi Kartingissa, ja siitä sitten Crashin alamäki alkoi. Playstation 2:n aikoihin Crash ei enää tuonnut mitään uutta genreen ja tuntui jopa siltä, että se oli unohtanut omat juurensa ja alkoi muuttumaan muiden kolmiulotteisten tasoloikkien kaltaiseksi. Mariolla menee jälleen hyvin, mutta Crash Bandicoot on jo unohdettu.

Vaikka uudet Crash pelit eivät ole mitenkään ihmeellisiä, niin onneksi se ei estä pelaamasta kolmea ensimmäistä Crash Bandicoot peliä, jotka ovat lajityyppinsä huippuja. Jos ei ole tutustunut Crash Bandicoot peleihin, niin kannattaa lähteä liikkeelle kolmesta ensimmäisestä.

Hello, Stranger

Tiesin Chzo Mythos pelisarjan olemassaolon, mutta siitä huolimatta aina jotenkin välttelin sitä; ajattelin kaiketi, ettei minulla riitä sen pelaamiseen aikaa. Mutta viime viikolla päätin sitten antaa pelisarjalle tilaisuuden, sillä itselläni on pyörinyt mielessä idea kauhuseikkailupelistä, ja Chzo Mythos on kauhuseikkailujen eliittiä.

Pelin viime viikolla Chzo Mythos sarjan ensimmäisen osan, 5 Days a Starnger. Juoni osottautui heti alkuun aika mielenkiintoiseksi; DeFoen kartano on tyhjillään vähän aikaa sitten sattuneen murhaitsemurhan takia, ja herrasmiesmurtovaras Trilbyllä on tarkoitus käydä tyhjentämässä kartano ennen suvun lakimiehiä. Trilby murtautuu taloon, mutta ei pääsekkään sitten enää ulos talosta, ja huomaa pian, ettei ole ainoa, jolle on käynnyt samalla tavalla.



Pelin juoni on mielestäni yllättävä ja hyvin kirjoitettu pelinjuoneksi, tosin seikkailupeleissä juonihan on aina se tärkein osa-alue. Peli on kuitenkin lyhyt, mutta se ei haittaa koska odottamassa on vielä 3 jatko-osaa, joiden pelaamista tuskin maltan odottaa. Seuraava osa 7 Days a Skeptic sijoittuu 392 vuoden päähän aikaisemmasta osasta, joten odotan juonen olevan entistä mielenkiintoisempi.

5 Days a Strangerin ongelmat olivat helppoja ja itsestään selviä, joten peli harvemmin pysähtyy pitkäksi aikaa ja on kuin katsoisi elokuvaa. Pelillisestihän tämä on huono asia, sillä pelaaminen jää aika vähiin ongelmien helppouden takia, mutta tarinan kerronnan kannalta asia on hyvä. Oikeastaan peliä voisi sanoa länsimaiseksi visual noveliksi.

Odotan innolla 7 Days a Skepticiä, kunhan saisin ensiksi aikaa pelata sitä, sillä pelaan parhaillaan Silent Hill 4 - The Roomia (josta varmana kirjoitan kanssa blogiin) Playstation 2:lla, joten aikaa ei oikein meinaa riittää tietokoneella pelaamiseen. Mutta suosittelen vilpittömästi muitakin kokeilemaan Chzo Mythosia.

PS. Älkää käykö lukemassa pelisarjasta Wikipediasta, koska se saattaa vähän pilata tarinan yllätyksiä. Itseni kohdalla se mm. pilasi hiukan. Joten suosittelen että lataatte pelin suoraan alla olevasta linkistä. 5 Days a Stranger on myös käännetty suomeksi, joten kielimuuri on huono tekosyy.

Tekijän sivut pelistä:
5 Days a Stranger

Suorat lataus linkit:
Englanniksi

Suomeksi

Game Maker ja uusia genrejä

Muistan tämän ohjelman. Tätä tuli silloin yläasteella käytettyä koska oli pakko. Silloin Game Makeristä jäi sellainen maku, että kyseessä on vain labyrintti ja tasoloikka-pelejä varten tehty pelienteko-ohjelma. Tutustuin nyt taas pitkästä aikaa ohjelmaan ja huomaan kuinka paljon se on vuosien varrella kehittynyt. Oikeastaan tällä jo osa tekee aika näyttäviäkin kolmiulotteisia pelejä (mm. nettiFPS pelejä), joten päätin antaa ohjelmalle uuden yrityksen ja kokeilla sitä uudestaan.

Menin Game Maker Suomi foorumille katselemaan, millaisia tuotoksia suomalaiset ovat sillä saaneet aikaan. Eräs peli herätti mielenkiinnon, vaikka en sitä ole vielä kunnolla ehtinyt pelaan, nimittäin seikkailupeli nimeltä Speculum Mortis: Regret. Seikkailupelejähän ei ole koskaan liikaa ja tämä vielä herättää mielenkiintonsa vielä siltäkin osalta, että se on "old skool" henkinen, käsin piirretyllä grafiikalla tehty seikkailupeli. Ja kun kyseessä on vielä kauhupeli, niin keitto on valmis ja sitä on pakko maistaa. Jätän sitten päivälle varsinaisen pelin kokeilun, jottei ala pelottamaan liikkaa. ;)

Speculum Mortis on jo ideanaan niin inspiroiva, että sen kuvat (yksi kuva pelistä on yläreunassa) ja idea jopa antoivat joitain ideoita peliin, jota suunnittelen Game Makerillä toteuttamista varten. Katsotaan nyt, tuleeko se minun projektini koskaan sitten valmiiksi. :D