Aloitetaan uusi "Pala lapsuutta"-osio. Osion ideana on pelata uudestaan lapsena kokemiani pelejä tai ilmiöitä, ja verrata kokemuksia, että onko mikään muuttunut. Ensimmäisenä pelinä ensimmäinen Crash Bandicoot, koska siitä on jo 10 vuotta, kun viimeeksi näin edes tämän pelin.
Suhdettani ensimmäiseen Crash Bandicootiin voisi kutsua kaukoihastukseksi, sillä en ollut pelannut sitä koskaan lapsena, vaan olin vain seurannut sen pelaamista yhden päivän verran ahkerasti sivusta, ja tiesin jo silloin, että rakastin sitä. Vastaavasti sitten pelasin myöhemmin Crash Bandicoot 2:sta ja 3:sta, jotka olivat kanssa hyviä pelejä, mutta todella helppoja. Nyt 19 vuotiaana pelasin ensi kertaa ensimmäistä Crash Bandicootia ja huomasin, että en ollut ihastunut suotta.
Crash Bandicootissa on ihailtavaa se, että se on oikeasti vaikea. Yhtä vaikeaa tasoloikkaa en ole pelannut sitten Super Mario 3:n. Verrattuna jatko-osiin ensimmäinen peli oli VAIKEA! Olin pelannut vain jo muutaman saaren läpi ja peli meni siihen, että menetin jo kaikki elämät yhteen kenttään, yhtä vaikeita kenttiä tuli yksi toisensa perään.
Muistan kuinka joskus mietin, että onko tämä nyt Super Marion loppu, koska meillä oli nyt Super Bandicoot. Siihen aikaanhan oli Crash Bandicootin kilpailijana toinen kolmiulotteinen tasoloikka klassikko, Super Mario 64. Vaikka pelimedia piti Super Mario 64:sta merkittävämpänä, niin mielestäni Crash Bandicoot oli parempi, koska se onnistui yhdistämään vanhojen kaksiulotteisten tasoloikkien hyvät puolet ja siirtämään ne kolmiulotteiseen ympäristöön, missä minusta Super Mario 64 ei onnistunut. Oikestaan Super Mario 64 oli minusta tylsä, Crash ei.
Kun Tohtori Cortexia oli piesty jo kolmen pelin verran, niin yirtti Crash Marion tavoin uraa Karting autoilussa. Vaikka Crash oli Mariota parempi kolmiulotteisessa tasoloikinnassa, niin kyllä Mario oli huomattavasti parempi Kartingissa, ja siitä sitten Crashin alamäki alkoi. Playstation 2:n aikoihin Crash ei enää tuonnut mitään uutta genreen ja tuntui jopa siltä, että se oli unohtanut omat juurensa ja alkoi muuttumaan muiden kolmiulotteisten tasoloikkien kaltaiseksi. Mariolla menee jälleen hyvin, mutta Crash Bandicoot on jo unohdettu.
Vaikka uudet Crash pelit eivät ole mitenkään ihmeellisiä, niin onneksi se ei estä pelaamasta kolmea ensimmäistä Crash Bandicoot peliä, jotka ovat lajityyppinsä huippuja. Jos ei ole tutustunut Crash Bandicoot peleihin, niin kannattaa lähteä liikkeelle kolmesta ensimmäisestä.
Kun Tohtori Cortexia oli piesty jo kolmen pelin verran, niin yirtti Crash Marion tavoin uraa Karting autoilussa. Vaikka Crash oli Mariota parempi kolmiulotteisessa tasoloikinnassa, niin kyllä Mario oli huomattavasti parempi Kartingissa, ja siitä sitten Crashin alamäki alkoi. Playstation 2:n aikoihin Crash ei enää tuonnut mitään uutta genreen ja tuntui jopa siltä, että se oli unohtanut omat juurensa ja alkoi muuttumaan muiden kolmiulotteisten tasoloikkien kaltaiseksi. Mariolla menee jälleen hyvin, mutta Crash Bandicoot on jo unohdettu.
Vaikka uudet Crash pelit eivät ole mitenkään ihmeellisiä, niin onneksi se ei estä pelaamasta kolmea ensimmäistä Crash Bandicoot peliä, jotka ovat lajityyppinsä huippuja. Jos ei ole tutustunut Crash Bandicoot peleihin, niin kannattaa lähteä liikkeelle kolmesta ensimmäisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti